Lähdin eilen aamulla yllättävän pirteänä töihin ja tyytyväisenä myhäilin, että eivät taida aikaerot minua liikutella. Iltapäivällä sain huomata olleeni niin väärässä. Univaje ja aikaero iskivät minuun puolilta päivin (jenkkilän länsirannikolla kello kaksi yöllä), jolloin alkoi väsyttää mielettömästi. Välillä oli ihan pakko lepuuttaa silmiä laittamalle ne kiinni. Kotiin mentyäni Joonas ihmetteli, että kuinka minä voin olla niin väsynyt kun hän on nukkunut samat määrät kuin minä eikä häntä väsytä ollenkaan. Häneen jetlaagi iskikin vasta illansuussa, mutta ihan yhtä kovasti kuin minuunkin.
Matkatavarat tulivat eilen aamupäivällä, joten illalla päästiin niitä purkamaan. Voi että miten hyvältä maistui uunilenkki ja uudet perunat sillin kanssa! Tuntuu hyvältä olla taas kotona.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti