Toisen yllätyksen koimme saavuttuamme keskustaan kyselemään hotelleja. Ensimmäinen kyselemämme hotelli oli täyteen buukattu jo yhdeltätoista aamulla, toisessa huoneen hinta oli yli kolminkertainen normaaliin tiistaihin verrattuna ja kolmas huoli vain asiakkaita, jotka viipyisivät vähintään kolme yötä. Kolmannen jälkeen otimme käteen kartan ja suuntasimme keskustan ulkopuolelle etsimään hotellia. Hotelli löytyi lopulta kahden tunnin etsimisen jälkeen Burlingamesta, SF lentokentän kupeesta.
Olemme ihastuneet täällä salaatti/keitto -ravintoloihin. Niissä on loistavan salaattibuffeen lisäksi muutama erilainen lämmin keitto (simpukkakeitosta kiinalaiseen nuudelikeittoon ja papusoppaan), uunituoreita leipiä ja pitsaa, pastoja, tacoja sekä levitteitä, lisukkeita ja kastikkeita. Lisäksi jälkiruuaksi on tarjolla hedelmiä, leivonnaisia, pehmistä ja kiisseleitä (chocolate puddingia minulle!!), ja näihinkin kastikkeita ja lisukkeita mm. karkkeja. Jenkkiversio salaatti/keitto -buffeesta ei todellakaan ole kevyt.
Aamupäivän vastoinkäymistemme ja seikkailujemme jälkeen, pääsimme tutustumaan Friscoon. Paljon ehdimme nähdä kylästä ennenkuin kotiuduimme kämpille yhdeksän aikaan.
Golden Gate Bridge on Friscon keskuksen silloista lyhin, mutta erikoisesta väristään ja teeveestä tuttuudestaan johtuen siitä läpi meneminen tuntuu historiallisen hienolta. Siltaa ajaessamme jouduimme kuitenkin pohtimaan, miksi tämä silta oikeastaan on niin erikoinen..
Friscon kuumimpia turistirysiä on Fisherman's Wharf -satama-alue. Rannasta löytyy paljon ravintoloita, rihkamakauppoja ja pummeja. Tunnelma on tiistai-iltana kuin Kotkan meripäivillä voisin kuvitella olevan (en ole käynyt, mutta haluaisin) yhdistettynä Mallorcan lomaan. Täällä emme puolta tuntia pidempään viihtyneet.
On sanomattakin selvää, että Frisco on uskomattoman mäkinen kaupunki, mutta sen mäkisyyttä ei voi tajuta ennenkuin sen itse kokee. Kaupunki on yhtä jyrkkää ylä- ja alamäkeä, ja kadut ovat todella kapeita. Jos täällä olisi lunta niin kukaan ei pystyisi asumaan täällä. Katujen kapeudesta kertoo myös se, ettemme ole nähneet täällä ainuttakaan Hummeria, niitähän näkee nykyään jopa Varkaudessa!
Lombard -kadulta löytyy Crookedest Street eli se niin monesta leffasta tuttu, kiemurteleva alamäki. Oheisesta kuvasta näkee kuinka korttelin mittainen katu mutkittelee. Katu on uskomaton näky..
..mutta kadun ajamisesta tuli mieleeni lähinnä suomalainen mökkitie. See yourself ;) Pahoittelen ötökkäistä etuikkunaa.
Illan kohokohta oli kyyti vanhan ajan ratikalla lahden rannalta keskustaan ja takaisin. Matka maksoi viisi taalaa suuntaansa, mitä alkuun pidin arvokkaana, mutta joka osoittautui joka sentin arvoiseksi. Ratikka on paras tapa nähdä San Franciscon ydin nopeasti. Ratikat toimivat ilmeisesti sähköllä, ja niitä jarrutetaan mekaanisesti. Mäkien ollessa vuoristomaisen jyrkkiä, ratikan sivulaudalla seisoskellessa saattaisi jopa pelottaa, jollei tietäisi, että ratikoita on käytetty vuosikymmeniä.. Oheisesta videosta saa vähän käsitystä, missä tänään ajeltiin.
San Francisco on huikea ja luonteikas kaupunki meille, joka tykkää vauhdikkaasta lomasta tai arvoituksellisesta asuinpaikasta. Kömpelöt autokuskit älkööt vaivautuko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti