Rodeon tarpeessa Dallasissa

Olemme Dallasissa ja täällä on taas lähes sata fahrenheittia kuumaa. Tuossa after sunia nahkaani levitellessä hymyilin mielessäni, että kukahan neropatti keksisi after burn -ihmevoiteen. Aamu Houstonissa valkeni pilvisenä ja juttelimme aamiaisella, että varmaan saisimme sateita päivän aikana. Matkalla Dallasiin keli kuitenkin kirkastui ja muuttui helteiseksi.

Dallasin keskustassa suuntasimme ensin John F. Kennedyn murhapaikalle. Näytti hirveältä, kun ihmiset poukkoilivat ja poseerasivat kameroille keskellä tietä JFK:n ammuntapaikkaan maalatun rastin kohdalla. JFK:n murhamuseoon, Sixth Floor Museum, oli tautisen pitkät jonot, joten emme jääneet sinne seisoskelemaan, vaan lähdimme keskustaan kävelemään. Dallasin keskustassa on useita pilvenpiirtäjiä, ja keskusta oli ihmisistä tyhjillään tänään lauantaina. Yhdellä kadulla oli meneillään karnevaalit, ja sieltä löytyi jonkin verran porukkaa, mutta ei kuitenkaan mitään karnevaalimeininkiä. Meno oli vähän kuin Varkaudessa kesäkatu-iltana myöhään tai liian aikaisin. Joten ei paljon kavereille kertomista.

Iltapäivällä suuntasimme 30 mailin päähän Fort Worthiin seuraamaan rodeota. Odotuksemme olivat korkealla, koska olimme opaskirjamme (Lonely Planet: USA) ja welcome centeristä saamiemme aineistojen pohjalta saaneet käsityksen ettei esitystä kannattaisin missata. Väärää tietoa! Fort Worthin Stockyard pe-la iltapäivän rodeo oli väliaikoineen 45 minuutin mittainen näytös cowboyden maneereista: Ampumis-, raippa-, köysi- ja ratsastustrikkejä. Temput olivat amatöörimäisiä, ja ne epäonnistuivat useaan otteeseen ensiyrittämällä. Lisäksi esitystä pitkittivät lakit kädessä, seisaaltaan sisääntuotu jenkkilippu, kansallislaulu sekä tanssiva inkkari ja moneen otteeseen countrya laulanut kitaracowboy. Odotimme koko ajan, että show pääsisi alkamaan ja sisään päästettäisiin vikuroivat hevoset ja raivopäinen karja, mutta ei. Kaiken täyteohjelmaksi luulemani pelleilyn päätteeksi pidettiin arpajaiset ja lähdettiin pois!! Showhun pettyneet olisivat saaneet hyvitystä lippukassalta, mutta suomalaisethan ei valita ja lähdimme vain pettyneinä pois.

Fort Worth ja erityisesti sen Stockyard ovat Stockyard rodeon sijaan vierailunarvoisia paikkoja. Stockyard on aito, pieni lännenkylä, joka on viritetty turismille (eli karjatorit ja muut hallit on muutettu toreiksi ja hotelleiksi). Kaikki on kuitenkin tehty huumorimielellä, vanha säilyttäen. Kaiken kohokohta oli longhorn -härkien läpimarssi kylän läpi areenalle. Hienoa ovat myös kohtuuhintaiset ruuat (mm. iron chef Tim Loven hampurilaisravintola Love Shack), vanha höyryveturirata ostarin läpi sekä suloisen ihana kuumuus..

Nyt olemme hotellissamme Dallasin lähellä Addisonissa. Monissa aiemmissa hotelleissamme on ollut allasalue, mutta tänään uskaltauduin jopa veteen, kun porealtaan vesi oli oikeasti kuumaa. Nyt on olo kuin olisi käynyt saunassa. Vielä kun saisi pullon Karhua (nämä jenkkioluet on niin laimean makuisia) ja lihapullia. Mutta kyllä saan unta ilmankin ;)

Turhaa tietoa: Dallasin suuntanumero on 972 = vanha Varkauden suuntanumero.