New Orleans päivällä

Tänään tutustuimme New Orleansin keskustaan eli ns. French Quarteriin ja sen ympäristöön. Aamulla suuntasimme Jackson Squarella sijaitsevaan turisti-infoon, josta saimme karttoja ja opastusta, mihin meidän kannattaisi kaupungissa keskittyä. Opas esitteli meille avuliaasti myös hurrikaani Katrina -tapahtumaa.

Koko keskusta oli vielä unilla, kun lähdimme hotellista aamulla. Iso osa liikkeistä avautui vasta aamupäivällä ja rakennusmiehetkin ilmaantuivat tikkailleen vasta kymmenen jälkeen. Tällä kaupungilla tosiaan on oma rytminsä. Illalla juhlitaan ja tanssitaan, ja aamulla nukutaan myöhään. Päivällä väki hieman lisääntyi kylillä, mutta pääosa kaupungilla liikkuneista oli turisteja kuten me. Paikallisia kaupunkilaisia emme juuri nähneet muualla kuin tiskin takana. Turistejakaan ei loppukädessä taida täällä paljon olla, koska keskustassa oli väljää ja ravintoloilla kova kilpailu asiakkaista. Myös hinnat ovat kaukana Disney World -tasosta. Myös suuri Riverwalk -ostari French Quarterin kupeessa on taatusti tehty suuremmille turistimassoille kuin mitä siellä tänään oli. Jotenkin kaupungista jäi sellainen kuva, että New Orleansin turismin kultakausi olisi mennyttä aikaa.?

French Quarter on hurmaava ja sieltä löytyy mitä ihanempia kauppoja. Kaupoissa ei tuputeta, mutta ollaan kuulolla, jos asiakkaalla on jotakin kysyttävää. Kun jotakin mielenkiintoista löytyy, yleensä joutuu ensin ottamaan kontaktia myyjään, koska hintoja ei monestikaan ole näkyvillä. French Marketilla päästiin myös tinkimään. Tein mielestäni hyvät kaupat tingittyäni hopeariipuksen hinnan 38$:sta 20$:in.

Joonaksen äiti, Pirkko jäi eläkkeelle keväällä, ja löysimme tänään hänelle, entiselle musiikinopettajalle eläkeduunin: Urkuriksi Natchez -siipirataslaivan katolle! Satuimme kävelemään Missisipin rantaa juuri Natchezin tehdessä lähtöä jokiristeilylle. Koko ranta raikui kevyttä urkumusiikkia, ja tultuamme lähemmäs saimme todeta, että musiikki oli lähtöisin uruista laivan katolta. Joku mummeli soitti niitä urkuja ja urkupillit vain vilkkuivat liekkejä ja savusivat sävelten raikuessa. Tsekkaa video urkurista.




Iltapäivällä menimme syömään hotellimme lähellä sijaitsevaan Mother's Restaurantiin. Paikka oli ihan mustien mesta, mutta ystävällisesti meidät neuvottiin tekemään tilaus tiskille ja menemään pöytään odottamaan eväitä. Ruokia odotellessa ja myös ruokailun aikana, paikan ainakin 70-vuotias isäntä esitteli meille nuoruusaikaisia kuviaan ja lauloi Elvistä. Meidän muiden ruokavalinnat onnistuivat ja saimme eteemme muhkeat lihalla täytetyt sämpylät, mutta Jukka sai omelettinsa kanssa kasan jotakin hirssipuuroa tai vastaavaa. Naminami.

Bourbon Street oli hiljainen päiväsaikaan ja olemme pian lähdössä katsastelemaan onko meno vilkastumaanpäin illasta. Klubeilla tuntuisi olevan paljon esiintyjiä, joten suurella todennäköisyydellä pääsemme kuuntelemaan myös elävää musiikkia. Päivällä opimme jo sen verran, että Bourbon Streetillä juomat myydään muovituopeissa ja tuopin voi ottaa mukaansa kadulle lähtiessä. Join jo päivällä yhden "Hand Grenate" -daigerin, ja illalla pitää ottaa ainakin toinen samanlainen.