Automatka New Orleansiin

Tänä päivänä olemme ylittäneet taas useamman osavaltion rajan ja pistäytyneet mitä kummallisemmissa paikoissa, mutta yritän hieman muistella, missä kaikkialla tuli käytyä. Lähdimme Panama Citystä highwaytä kohti länttä. Highwayn ja rannan väliin jää kymmenien mailien matkalta kaistale maata, joka on rakennettu enemmän tai vähemmän täyteen hotelleja, huviloita ja golf -kenttiä. Sisämaan puolella on valtavat alueet ostareita, ravintoloita, ja ennen kaikkea kirkkoja. Täällä syvässä etelässä kirkkoja on joka mutkassa, parhaimmillaan molemmin puolin tietä on kilpailevien seurakuntien kirkot. On tietysti nättejä, tornillisiakin kirkkoja, mutta suuri osa maaseudun kirkoista on järkyttävän rumia latoja. Mummolani navettakin (lehmistä luovuttu 90-luvun alussa) on nätimpi kuin moni matkalla näkemämme kirkko. Kirkon tuoksu saattaisi kuitenkin olla navetan hajua miellyttävämpää.

Highway sivuaa upeaa Meksikonlahden rantaa ja kuten sanottu, amerikkalaisturisteille on varattu parhaat paikat. Ennen Pensacolaa ja Alabaman rajaa poikkesimme highwayltä Santa Rosa -saarelle. Santa Rosa Island, "Florida's most kept secret" on alussa upea rantalomasaari, joka on kuorrutettu sokerinvalkoisella, hienolla hiekalla. Saari on kymmeniä maileja pitkä, mutta ajaessamme saaren halki aloimme pohtia eteen avautuvia maisemia: Turistialue muuttui autioksi dyyniksi, hiekasta pilkisteli asfaltia kappaleita ja puut muuttuivat lehdettömiksi. Sitten tie alkoi muuttua hiekkaiseksi ja lopulta vastassa oli umpikuja, dead end. Oli siis käännyttävä takaisin. Vastauksen kummitusmaisiin maisemiin saimme opaskirjasta, joka tiesi, että hurrikaani Ivan oli repinyt ja heitellyt asfalttitien pitkin dyynejä, tuhonnut talot ja repinyt puut suurelta osin saarta, ja tästä syystä osa saaresta oli vielä tänäänkin suljettuna. Jälkikäteen katsoimme Google Earthistä suljetulla alueellakin olevan rakennuksia, mutta sinne meitä ei kuitenkaan päästetty ajelemaan.

Alabama kapenee etelään, mistä syystä tämän osavaltion osuus päivän ajomatkastamme jäi lyhyeksi. Ajoimme edelleen highwaytä läpi Alabaman Mobileen, josta lähdimme ajamaan, karttakirjamme suosittelemaa pienempää US-90 tietä. Mobilesta siirryimme Missisippin osavaltioon, joka koki kovimman kohtalon hurrikaani Katrinan jäljiltä. Tie on hidas ajaa, mutta sen varrella tosiaankin näkee hyvin monenlaista asumusta ja yritystä. Aika järkyttävissä oloissa kuten asuntovaunuissa, pyörillä liikkuvissa taloissa ja kaameissa hökkeleissä ihmiset siellä asuvat. Olen tiennyt, että ihmiset joutuvat raatamaan täällä elantonsa eteen ja ovat köyhiä, mutta en kuitenkaan olisi kuvitellut törmääväni tälläiseen kurjuuteen.

Biloxi on kaupunki, jonka Katrina käytännössä huuhteli mukaansa. Tällä hetkellä, kolme vuotta Katrinasta kaupunki on edelleen jälleenrakennustilassa. Hienot kasinot ja hotellit sekä joitakin hienoimpia asuinrakennuksia ja huviloita on jo pystyssä, mutta iso osa kaupunkia on edelleen kivijalassa. Teiden varsilla ei juurikaan näy hurrikaanin repimiä vaan purettuja taloja ja jälleenrakentamattomia tontteja. Puut ovat suurelta osin lehdettömiä raatoja. Tämä saa miettimään, muuttavatkohan vanhat biloxilaiset enää takaisin, vai tuleekohan kaupungista enää muuta kuin toinen Las Vegas hienoine huvittelumahdollisuuksineen..

Illan suussa saavuimme Lousianaan ja New Orleansiin. Matkamme kesti mielenkiintoisten kohteiden ja hitaan tievalinnan vuoksi ajateltua pidempään, joten olimme iloisia, että olimme varanneet hotellin aamulla hotels.com:n kautta. Ajaessa kaupungin läpi hotelliimme saimme todeta tulleemme todella syvään, todella mustien asuttamaan etelään, koska vasta ihan keskustassa näimme ensimmäiset valkoihoiset. Olen lukenut opaskirjasta, että New Orleansin väkiluku on puolittunut Katrinan jälkeen, ja tämä on ehkä syynä laitakaupungin kuihtuneeseen tilaan. Joka puolella näkyy suljettuja ostoskeskuksia, yrityksiä ja asuintaloja. Keskustaanpäin tullessa maisema muuttuu kotoiseksi omakotialueeksi ja edelleen vanhaksi, ranskalaiseksi New Orleansiksi. Hotellimme, Ambassador sijaitsee muutama kortteli keskustasta, mutta muuta käsitystä minulla ei vielä kylästä ole. Huomenna korjataan tilanne, kun tutustun tähän historialliseen, jazzin syntymäkaupunkiin.