Vaihto-oppilasvuotenaan Joonas asui ensin Smitheillä ja sitten 8kk Recheillä. Rechien perheeseen kuuluu Karl ja Arlene sekä heidän lapsensa Erika ja Adam. Ajoimme tänään Washingtonista Virginian osavaltion kautta Pohjois-Carolinan Wilsoniin tapaamaan Rechien perhettä.
Matkalla Wilsoniin, P-Carolinan rajan tuntumassa kävimme syömässä J&L Grill'ssä kiinalaisen buffet-pöydän, johon kuului mm. useilla eri tavoilla valmistettuja jättikatkarapuja, sushia, vartaita, upporasvassa keitettyvä lihoja, lihakastikkeita jne. Lisäksi siellä oli "raakapöytä" erilaisia aineksia, joista kukin sai kerätä itselle sopivat wokkieineet kokin paistettavaksi kuumalla levyllä. Safkat olivat taivaallisen ihanat ja viimeistään jälkiruokavaiheessa jäätelön ja suklaakiisselin kohdalla tuli ähky.
Amerikkalaiset rakastavat kuponkeja. Olimme lukeneet, että kunkin osavaltion rajalta löytyy neuvontarakennus, josta saa hotellien alennuskuponkeja. Olimme varanneet tämän iltaisen hotellimme aamulla hotels.com -sivustolta hintaan 79$, mutta pysähdyttyämme P-Carolinan neuvontaan etsimään tietoa Wilsonista saimme kuponkilehtisistä todeta halvimman huoneen tässä hotellissa maksavan 42$. Tästä eteenpäin päätimme olla liikoja varailematta hotelleja netistä vaan tsekkailevamme kuponkiuutisia halvempien hintojen toivossa.
Saavuttuamme Wilsoniin lähdimme tapaamaan Rechejä. Noustessamme Rechien talon edessä autostamme, Karl oli juuri nousemassa omaan maasturiinsa. Meidät huomattuaan hän kysyi "Can I help you", johon Joonas vastasi tuovansa terveisiä Suomesta. Loppu olikin sitten historiaa! Karl meinasi pudota persielleen yllätyksestä, ja Arlene taisi sen tehdäkin. Paikalla mummolassa oli myös Erikan 7-vuotias tytär Ashley, ja yksi toisensa jälkeen meitä tapaamaan hälytettiin isomummo Nana-Louise, poika Adam, Erikan miesystävä Steve sekä Erika. Koko perhe on mahtava, sellainen tuikiamerikkalainen perhe. Vietimme iltapäivän Recheillä sekä Erikan luona vieraillen, ja illalla söimme illallista ravintolassa, jossa oli taivaalliset katkaravut. Voin sanoa, että olen tänään saanut syödäkseni katkarapuja enemmän kuin normaalisti vuoden aikana yhteensä. Rechit jaksoivat ihmetellä, miten Joonas onnistui syömään lautasellisen ribsejä sormia likaamatta, haarukalla ja veitsellä. Ribsien selvittely haarukalla ja veitsellä olisi minullekin hankala juttu, mutta jenkille täysin mahdoton ;)
Huomenna meillä on pitkä matka edessämme: Yli 600 mailia, kymmenisen tuntia täältä Floridan Orlandoon. Lämpötilan uskotaan kohoavan huomenna 100 Fahrenheitiin (40 astetta) ja ilmankosteus on huikea, joten olosuhteet ovat todella trooppiset. Tämä on ihanaa, mutta raskasta. Kaikki kuitenkin sen vaivan ja rahan arvoista!
Rechs: Our journey is continuing tomorrow morning about 9 a.m to Orlando. Joonas is already sleeping, and I am going to follow him now. Keep checking out this blog. I do my best to write something down also in English once and a while.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti