Eilinen matkapäivä sujui kuin elokuvissa, ilman ongelmia. Päivälle tuli pituutta vuorokauden verran lukuun ottamatta pareja torkkuja epämiellyttävässä istuma-asennossa erilaisissa kulkuvälineissä.
Lento Heatrow’lle starttasi ajallaan kello 12.55. Eihän nämä Supersaveriltä ostetut lennot kalliita ole (Hki-NY-Hki 530e/naama), mutta lentoyhtiöiden palveluissa on huikeita eroja. Blue1:n lennolla Lontooseen kaikella tarjoilulla oli ravintolahinnat, hyvin finskimäisen neutraalit lentoemännät ja päivän lehdistä pystyi valitsemaan ihan hesarin ja HSB:n välillä. Jatkolento Virgin Atlanticilla oli sitten ihan eri planeetalta: Ensimmäisen parin-kolmen tunnin ajan tarjoiluvaunut kiertelivät koko ajan. Juomat olivat ilmaisia, ja sen lisäksi jaettiin naposteltavia sekä pienet puuhapussit sisältäen hampaanpesuvälineet, sukat, nukkumiseen käytettävät silmälaput jne, you name it. Jokaisella matkustajalla oli oma telkkari ja kuulokkeet, joilla pystyi katselemaan elokuvia, piirrettyjä tai telkkarisarjoja, kuuntelemaan musiikkia tai pelaamaan pelejä. Jakkarassa oli myös puhelimet, josta olisi voinut soittaa kotiin (puhelimissa luottokortin lukija ja puhelun hinta 6.95$/min). Lisäksi jokaisella oli omat viltit ja tyynyt. Ja sitten vielä ruoka! Valita sai kanan ja pihvin väliltä, ja ateriaan kuului makaronisalaatti, leipä, lämmin ruoka, cheddaria ja voileipäkeksejä sekä vanukas. Se oli maukkain lentokoneateria, jonka olen koskaan syönyt. Lentohenkilöstö taas oli puolestaan kuin Mile High’sta revästyjä, nuoria, edustavia ja ystävällisiä. Tilaa Virginissä ei ollut Blue1:a enempää ja ruoto ehti puutua seitsemän tunnin lennolla, mutta tekemistä riitti, eikä aika käynyt niin pitkäksi kuin olisi voinut kuvitella.
USA:n turvatarkastus meni yllättävän joutuisasti. Lentokoneessa täytettiin sellaiset vihreä lappu ja tulliselvitys, sekä maahan tullessa passintarkastaja teki kuulustelukysymyksiä, ja otti kaikilta sormenjäljet ja valokuvat. Kaikesta sormenjälkipelleilystä huolimatta, turvatarkastuksesta selvittiin alle puolen tunnin! USA:n saapuessa meille oli yllättävintä se, että piti olla tiedossa ensimmäisen yöpymispaikan osoite. Onneksi meillä sattui sellainen olemaan, mutta olisimme saattaneet joutua liemeen, jollei olisi ollut.
JFK-lentokentältä pääsimme kätevästi airtrainillä ja parilla metron vaihdolla Brooklyniin, jossa motellimme Red Carpet Inn sijaitsee. Brooklyn on uskomaton paikka.. Me olemme varmaan ainoat valkoihoiset tällä alueella, mustat rullaavat Cadillaceillaan ja luukuttavat räppiä. Joonas osaisi kirjoittaa noista pirsseistä minua paremmin, kun itseäni ei oikein jaksa kiinnostaa. Kello oli yli iltaysin kun lähdettiin hakemaan ruokaa: Pienet tummaihoiset lapset leikkivät kadulla, lihavat mustat mammat notkuivat deliensä ovien pielessä, mustat miehet parveilivat kaduilla (miksi?) ja pieni porukka pelasi korttia viinakaupan vieressä. Tämä on aidointa ghettoa, mutta kukaan ei ole kiinnittänyt meihin turisteihin mitään huomiota. Kukaan ei ole huudellut tai tyrkyttänyt mitään, ja myös minä, äitini pelottelema, tunsin oloni ihan turvalliseksi kadulla. Isot hampurilaisateriat ranskiksineen ja kokiksineen neljälle irtosivat hintaan 18$, oluet 0.80$/kpl.
Hotelli on siisti, lämmintä vettä tulee ja sängyissä lakanoiden alla on muovit. Olemme juuri lähdössä testaamaan aulassa tarjoiltavan complimentary breakfastin. Netti huoneissa löytyy mutta sen käyttö vaatii kaapelin, jota meillä ei ole mukana. Ehkä sellainen tänään kuitenkin kyliltä löytyy. Lämmin päivä on tulossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti