Suuntana Oneonta, NY

Eilen maanantaina nostimme kytkintä Brooklynin hotellista. Lähdimme jo varhain aamulla New Jerseyn puolella sijaitsevalle Newarkin lentokentälle, josta Pirkko ja Jukka lähtivät lentoteitse Floridan Orlandoon ja siitä vuokra-autolla edelleen Fort Lauderdaleen. Minulle ja Joonakselle taas oli varattuna auto Newarkin kentältä, ja kuten etukäteen epäilimmekin, emme sitten lähteneetkään meille varatulla autolla, vaan ihan jollakin muulla. Minä kerron vain, että PIRSSI ON PUNAINEN (!!!), mutta kertokoon Joonas kuljettajana ajopelistä enempi.

Matkasimme siis New Jerseystä Oneontaan, jossa Joonas vietti vaihto-oppilasvuotensa aikana ennen kivisotia (1991-1992). Matkaa eilen kertyi 235 mailia, josta reilut puolet oli moottoritietä ja loput vuoristossa kiemurtelevaa pienempää tietä. Oneonta sijaitsee lähellä Albanya ja seutu on todella vehreää, metsäistä ja vuoristoista. Vähän kuin Suomessa.

Perillä kirjauduimme Christopher's motelliin, joka on tunnelmaltaan kuin Twin Peaks-teeveesarjasta. Kotoisaa ja puista siis. Tästä elämyksestä meitä ryöstettiin 98$:n verran yöltä, mikä on enemmän kuin mitä maksoimme Nykin hotellista..

Syy, miksi ajoimme yli 200 mailia tänne villiin pohjolaan, oli Joonaksen halu tavata Smithit, ensimmäinen isäntäperheensä. Joonaksen tyyliin kuuluu tietenkin pärähtää paikalle yllätyksenä, ennalta ilmoittamatta. Minä olin etukäteen vähän skeptinen yllätyksen positiivisuudesta, mutta Joonas halusi, ettei meidän tulostamme tarvitsisi kenenkään hössöttää etukäteen ja hän oli vakuuttunut, että kaikki menee hyvin. Kaikki meni paremmin kuin hyvin!

Smithien perheeseen kuuluu Jeff, Linda ja Chad. Jeffillä on ambulansseja valmistava, menestyvä yritys (www.medcoach.com), jossa myös Joonasta vuoden vanhempi Chad työskentelee. Firma löytyi samasta paikasta kuin 16 vuotta sitten. Aulassa meitä oli vastassa Joonakselle entuudestaan tuttu sihteerimummeli, mutta mummeli ei tietenkään tunnistanut häntä. Joonas pyysi sihteeriä ilmoittamaan Jeffille, että ystävä Suomesta on tullut häntä tapaamaan. Ilme Jeffin naamalla oli tosiaan näkemisen arvoinen kun hän näki meidät ja tunnisti Joonaksen. Meidät tietysti kutsuttiin yläkertaan Jeffin huoneeseen, jonne myös Chad kutsuttiin. Vanhoja muisteltuamme lähdimme käymään Chadin kotona katsomassa hänen vastavalmistunutta taloaan (aivan mahtavan hienoa ja upeaa huushollia!!) sekä tapaamaan hänen vaimoaan Corinnaa ja vastasyntynyttä lastaan Claire Elainea. Paikalla oli sitten myös Chadin anoppi Deana. Talo oli siis upea, vaimo mukava ja vauva.. semmoinen pinkki. Hauskaa oli heidän kanssaan, myös anopin, jolta saimme hyviä vinkkejä tulevaa Disney World -vierailuamme varten. Chadin luota kiirehdimme Jeffin ja Lindan luo, jotka asuvat edelleen entisessä osoitteessaan. Linda oli valitettavasti pelaamassa golfia, mutta Jeff esitteli meille uuden Harleynsa ja vaimonsa uuden keittiön (=vaihtokauppa) sekä aivan mielettömän hienon viinikellarinsa satoine viinipulloineen, sikareineen ja ovisilmineen. Juotuani lasin viiniä Jeffin kanssa, kuskille kokista, lähdimme elämäni ensimmäiseen baseball -otteluun, jossa vastakkain olivat paikallinen Oneonta Tigers ja Massachusett Lowell. Lopputuloksesta en osaa sanoa, koska lähdimme pois ennen ottelun loppumista. Peli muistutti paljon pesistä, mutta minusta vaikutti, että pelaamisen sijasta touhussa keskityttiin vastapuolen hermostuttamiseen, tuomarin kanssa neuvottelemiseen, syljeskelemiseen ja kopittelemiseen kuin pesiksessä. Peli oli siis itsessään aika pitkäveteistä, mutta onneksi aitiossamme lappoi Jeffin ansiosta koko ajan ihmisiä, joille Jeff esitteli meitä ja joiden kanssa rupattelimme toisen syljeskellessä ja kopitellessa kentällä. Voipopcornit olivat taivaallisia, mutta niistä jäi myös taivaallinen jano.

Illalla ukosti ja satoi, mikä raikasti ilmaa. Valitettavasti peli ei ehkä ehtinyt loppua ennen myrskyn alkamista, mutta minä olin jo tuolloin peittojen alla Twin Peaks -tunnelmissa.